tiistai 30. marraskuuta 2010

Valitun kohtalo

     

Maite Carranzan kirja Susiemon klaani ilmestyi 2005 espanjaksi nimellä El clan de la loba. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2008 Tammen kustantamana ja Anu Partasen suomentamana. Susiemon klaani on Noitien taistelu trilogian ensimmäinen osa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Urtin kylään lähellä Pyreneitä ja Sisiliaan. Osa kirjasta ollaan myös varjomaailmassa, jossa ei ole aikaa tai etäisyyksiä. Ajallisesti kirja sijoittuu nykyaikaan hyödyntäen sen mukavuuksia ja nopeaa liikkumista paikasta toiseen.

Kirjan päähenkilö on neljätoistavuotias Anaid. Hän on yksinäinen todella älykäs tyttö. Hänen äitinsä Selene on susiemon klaanin omar-noita, niin kuin hänen äitinsä Demeterkin oli ennen kuolemaansa. Criselda-täti on Demeterin touhukas sisar ja kuuluu myös susiemon klaaniin. Muita klaanin jäseniä ovat Karen, Elena ja Gaya. Delfiiniklaania johtaa Valeria, joka ottaa Anaidin luokseen. Hänen tyttärestään Clodiasta on tulossa myös omar-noita delfiiniklaaniin. Coldia on suosittu ystäviensä parissa, mutta hän ei ole kovin lahjakas noita. Kirjan paha on kreivitär, joka on kuolematon odish-noita. Odish-noita Salma toimittaa kreivittären käskyjä. Rouva Olav on hyväntahtoisempi odish kuin Salma, mutta silti vaarallinen omar-noidille. Vain odish-noidat ja Anaid näkevät aaveet ja he käyttävät niitä tiedonlähteinä ja hämäyksiinsä.

Anaidi huomasi äitinsä kadonneen ja alkoi etsiä merkkejä lähdöstä. Kamppailun jälkiä ei näkynyt ja kaikki tavarat oli paikoillaan. Kertoessaan Elenalle ja Gayalle, tästä he alkoivat epäillä että Selene oli siepattu, koska häntä luultiin valituksi joka voi tuhota kaikki noidat, mutta tämä ei ollut halunnut panna vastaankaan. Criselda kutsuttiin hoitamaan Anaidia. Susiemon klaanin kokoontuessa Anaid vahingossa saapui paikalle ja silloin hänelle kerrottiin totuus noidista. Myöhemmin hänessäkin alettiin havaita noitamaisia piirteitä ja häntä alettiin kouluttaa omar-noidaksi.

Anaidista tuntui ettei kukaan välittänyt hänestä ja alkoi purkaa tunteitaan rouva Olaville, jonka oli tavannut Selenen katoamispäivänä. Kun muut klaanilaiset huomasivat Olavin olevan odish ja kielsivät Anaidia tapaamasta häntä enää. Silloin Anaid alkoi epäillä etteivät muut halunneet löytää Seleneä ja karkasi kotoa etsiäkseen hänet tai hänen luokseen vievän johtolangan. Hän matkusti Sisiliaan Selenen aikaisemmin antamalla lipulla. Criselda ehti samaan koneeseen lähdettyään heti perään, kun huomasi Anaidin karanneen. Sisiliassa heitä vastassa oli Valeria tyttärineen. He olivat ennustaneet saapumisen jo aiemmin.

Siellä Anaid opetteli eri klaanien tapoja ja erityisominaisuuksia, kuten lentämistä ja taistelemista. Kun Clodia siepattiin Anaid pääsi käyttämään taistelutaitoja oikeasti ja haavoitti Salmaa. Tämän jälkeen Anaidista ja Clodiasta tuli ystävykset ja he viettivät vapaa-aikansa yhdessä. Kuullessaan muiden epäilevän Seleneä, Anaid päätti lähteä varjomaailmaan pelastamaan hänet. Hän lensi kotkan hahmossa takaisin Pyreneille ja siellä olevalle aukiolle josta pääsi kulkemaan auringonsäteiden mukana varjomaailmaan. Sieltä hän löysi Selenen ja sai tämän mukaansa rikkomalla lumouksen joka piti hänet vankina. Palatessaan he joutuivat kohtaamaa Salman ja Anaid tuhosi hänet. Myöhemmin Selenen selittäessä tapahtumia Anaid, sai kuulla että hän oli valittu ja Selene oli yrittänyt suolella häntä tekeytymällä itse valituksi ja juottamalla Anaidille juomaa joka esti hänen noitavoimiaan tulemasta esiin.

Kirjan juoni oli ennalta-arvattava ja totuuden vailitusta arvasi jo kirjan alussa. Muutenkin kirja oli tyypillinen fantasiakirja. Siinä paha ja hyvä taistelevat ja hyvä voittaa ainakin väliaikaisesti. Yleensä fantasiassa henkilöt ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Tässä kirjassa oli myös henkilöitä joita ei voinut luokitella joko hyväksi tai huonoksi, vaan he olivat omalla tavallaan hyviä, esimerkiksi Rouva Olav kuului pahoihin, mutta halusi kuitenkin pelastaa Anaidin.

2 kommenttia:

  1. Jälleen kerran loistavasti kirjoitettu!!

    VastaaPoista
  2. Kommentoin tekstisi paperiversioon, mutta eipä Katjan kommenttiin juuri ole lisättävää... Voit vielä tarkastella, mitä fantasialle tyypillistä on miljöössä, juonenkuljetuksessa ja esineistössä. Tyypillistä on lisäksi se, että kirja on osa sarjasta, ei yksittäinen teos.

    VastaaPoista