Agatha Christien kirja Paddingtonista 16.50 ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1957 nimellä 4.50 from Paddington. Suomeksi kirja ilmestyi WSOY:n kustantamana ja Anna-Liisa Laineen suomentamana vuonna 1968.
Agatha Christie on kirjoittanut monia muitakin dekkareita, joiden päähenkilönä esiintyy yleensä Hercule Poirot tai neiti Marple. Yleisin murhatapa näissä kirjoissa on myrkyttäminen. Hänen kirjojaan on myyty miljoonia kappaleita ja niitä on käännetty yli 40 kielelle.
Tässä kirjassa murhaa ratkoo neiti Marple ystävänsä Lucyn avustuksella. Marple on vanhahko älykäs nainen, joka on ratkonut useita rikoksia. Lucy on arvostettu taloudenhoitaja joka toimii Marplen silminä ja korvina Rutherford hallissa. Rouva McGillucuddy on ensimmäisen murhan silminnäkijä ja Marplen ystävä.
Emma Crackenthrore ja hänen isänsä asuvat Rutherford hallissa. Emma ja hänen veljensä Cedric, Harold ja Alfred perivät Rutherfordin heidän isänsä kuoltua yhdessä Alexanderin kanssa. Cedric on taiteilija ja Harold on liikemies. Perheen mustalammas on Alfred, hän joutuu aina ongelmiin. Sisaruksista vanhin, Edmund, kuoli sodassa ja perheen toinen tytär Edithkin on kuollut. Hänen miehensä herra Bryan ja poikansa Alexander vierailevat Rutherfordissa. Herra Crackenthroren vakituinen lääkäri on Quimper. Rouva Kidder on talon palvelija. Martine oli Edmundin kihlattu, häntä ei kukaan muu perheestä ole nähnyt. Lady Stoddart-West on Alexanderin ystävän äiti.
Kaikki epäillyt asuvat Rutherford hallin kartanossa tai liittyvät jotenkin siihen. Kartano on suuri ja vanhanaikainen ja siellä on paljon ulkorakennuksia, jota ei enää käytetä. Kartano sijaitsee lähellä Brackhamptonin asemaa. Sen ja Paddingtonin välillä liikutaan paljon murhan ajankohdan määrittämiseksi.
Rouva McGillucuddy näki viereisessä junassa tapahtuneen murhan tullessaan tapaamaan neiti Marplea. Marple alkaa selvittää tapausta ja huomasi junaradan kaartuvan juuri ennen Rutherford hallia. Siinä kohtaa ruumis luultavasti heitettiin junasta. Hän pyysi Lucya tarjoutumaan Rutherford halliin taloudenhoitajaksi ja pitämään silmät auki. Hän löysikin ratapenkereeltä palan turkista ja halvan puuterirasian. Pitkää aittaa tutkiessaan Lucy kiinnitti huomionsa huoneen perällä olevaan sarkofagiin. Avattuaan sen hän näki turkkiin pukeutuneen naisen ruumiin. Kukaan Rutherfordista ei tunnistanut tätä naista, mutta Emma alkoi epäillä että hän olisi Martine, jolta oli saannut kirjeen aikaisemmin. Muu perhe ei halunnut Emman kertovan kirjeistä poliisille, mutta Quimper kehoitti häntä kertomaan. Pian sen jälkeen Alexander löysi kirjekuoren joka oli osoitettu Martinelle ja tästä poliisi päätteli hänen olevan tämä kuollut nainen. Alexander lähti ystävänsä luokse harmistuneena ettei saanut jäädä tutkimaan murhaa.
Illalla päivällisen jälkeen Lucy huomasi kaikkien muiden sairastuneen ruuassa olleesta currysta, jota ei ollut itse syönyt. Quimperin tutkittua potilaat, hän tutki curryn ja löysi siitä arsenikkia. Hän antoi poliisien ymmärtää että joku perheenjäsen oli myrkyttänyt muut. Alfred kuoli myrkytykseen joten epäilykset kääntyivät muihin.Lady Stoddart-Westin kuuli Alexanderilta tapahtumista ja tuli tapaamaan Emmaa kertoakseen ettei ruumis voinut olla Martinen. Sillä hän oli Martine, eikä hän ollut koskaan kirjoittanut Emmalle. Seuraavaksi myrkytettiin Harold ja epäiltyjen määrä väheni. Marplen ja Rouva McGillucuddy tullessa teelle Rutherfordiin kaikki olivat paikalla. Marple esitti että voileivän palanen jäi hänen kurkkuunsa ja sai Quimperin kumartumaan puoleensa. Rouva McGillucuddy tunsi hänet heti. Quimper oli halunnut vaimostaan eroon ja kehittänyt juonen päästäkseen tästä, koska oli rakastunut Emmaan. Haroldin ja Alfredin hän oli murhannut kasvattaakseen Emman perintöä.
Murha tapahtuu yläluokkaisessa kartanossa, mikä on tyypillistä arvoitus dekkareille. Samoin kuin amatööri etsivä selvittämässä tapausta. Neiti Marple on perinteinen amatööri etsivä, joka ratkaisee sanaristikoita ja hoitaa puutarhaansa rikosten selvittämisen lomassa. Häntä ei heti luulisi älykkääksi etsiväksi. Kiehtovaa hänessä on se että hänen päättelynsä on niin aukotonta vaikkei hän ole ollut paikalla kuulemassa keskusteluja jossa totuus tulee esiin.
