Valitun kohtalo

     

Maite Carranzan kirja Susiemon klaani ilmestyi 2005 espanjaksi nimellä El clan de la loba. Suomeksi kirja ilmestyi vuonna 2008 Tammen kustantamana ja Anu Partasen suomentamana. Susiemon klaani on Noitien taistelu trilogian ensimmäinen osa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Urtin kylään lähellä Pyreneitä ja Sisiliaan. Osa kirjasta ollaan myös varjomaailmassa, jossa ei ole aikaa tai etäisyyksiä. Ajallisesti kirja sijoittuu nykyaikaan hyödyntäen sen mukavuuksia ja nopeaa liikkumista paikasta toiseen.

Kirjan päähenkilö on neljätoistavuotias Anaid. Hän on yksinäinen todella älykäs tyttö. Hänen äitinsä Selene on susiemon klaanin omar-noita, niin kuin hänen äitinsä Demeterkin oli ennen kuolemaansa. Criselda-täti on Demeterin touhukas sisar ja kuuluu myös susiemon klaaniin. Muita klaanin jäseniä ovat Karen, Elena ja Gaya. Delfiiniklaania johtaa Valeria, joka ottaa Anaidin luokseen. Hänen tyttärestään Clodiasta on tulossa myös omar-noita delfiiniklaaniin. Coldia on suosittu ystäviensä parissa, mutta hän ei ole kovin lahjakas noita. Kirjan paha on kreivitär, joka on kuolematon odish-noita. Odish-noita Salma toimittaa kreivittären käskyjä. Rouva Olav on hyväntahtoisempi odish kuin Salma, mutta silti vaarallinen omar-noidille. Vain odish-noidat ja Anaid näkevät aaveet ja he käyttävät niitä tiedonlähteinä ja hämäyksiinsä.

Anaidi huomasi äitinsä kadonneen ja alkoi etsiä merkkejä lähdöstä. Kamppailun jälkiä ei näkynyt ja kaikki tavarat oli paikoillaan. Kertoessaan Elenalle ja Gayalle, tästä he alkoivat epäillä että Selene oli siepattu, koska häntä luultiin valituksi joka voi tuhota kaikki noidat, mutta tämä ei ollut halunnut panna vastaankaan. Criselda kutsuttiin hoitamaan Anaidia. Susiemon klaanin kokoontuessa Anaid vahingossa saapui paikalle ja silloin hänelle kerrottiin totuus noidista. Myöhemmin hänessäkin alettiin havaita noitamaisia piirteitä ja häntä alettiin kouluttaa omar-noidaksi.

Anaidista tuntui ettei kukaan välittänyt hänestä ja alkoi purkaa tunteitaan rouva Olaville, jonka oli tavannut Selenen katoamispäivänä. Kun muut klaanilaiset huomasivat Olavin olevan odish ja kielsivät Anaidia tapaamasta häntä enää. Silloin Anaid alkoi epäillä etteivät muut halunneet löytää Seleneä ja karkasi kotoa etsiäkseen hänet tai hänen luokseen vievän johtolangan. Hän matkusti Sisiliaan Selenen aikaisemmin antamalla lipulla. Criselda ehti samaan koneeseen lähdettyään heti perään, kun huomasi Anaidin karanneen. Sisiliassa heitä vastassa oli Valeria tyttärineen. He olivat ennustaneet saapumisen jo aiemmin.

Siellä Anaid opetteli eri klaanien tapoja ja erityisominaisuuksia, kuten lentämistä ja taistelemista. Kun Clodia siepattiin Anaid pääsi käyttämään taistelutaitoja oikeasti ja haavoitti Salmaa. Tämän jälkeen Anaidista ja Clodiasta tuli ystävykset ja he viettivät vapaa-aikansa yhdessä. Kuullessaan muiden epäilevän Seleneä, Anaid päätti lähteä varjomaailmaan pelastamaan hänet. Hän lensi kotkan hahmossa takaisin Pyreneille ja siellä olevalle aukiolle josta pääsi kulkemaan auringonsäteiden mukana varjomaailmaan. Sieltä hän löysi Selenen ja sai tämän mukaansa rikkomalla lumouksen joka piti hänet vankina. Palatessaan he joutuivat kohtaamaa Salman ja Anaid tuhosi hänet. Myöhemmin Selenen selittäessä tapahtumia Anaid, sai kuulla että hän oli valittu ja Selene oli yrittänyt suolella häntä tekeytymällä itse valituksi ja juottamalla Anaidille juomaa joka esti hänen noitavoimiaan tulemasta esiin.

Kirjan juoni oli ennalta-arvattava ja totuuden vailitusta arvasi jo kirjan alussa. Muutenkin kirja oli tyypillinen fantasiakirja. Siinä paha ja hyvä taistelevat ja hyvä voittaa ainakin väliaikaisesti. Yleensä fantasiassa henkilöt ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Tässä kirjassa oli myös henkilöitä joita ei voinut luokitella joko hyväksi tai huonoksi, vaan he olivat omalla tavallaan hyviä, esimerkiksi Rouva Olav kuului pahoihin, mutta halusi kuitenkin pelastaa Anaidin.

Murha junassa

Agatha Christien kirja Paddingtonista 16.50 ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1957 nimellä 4.50 from Paddington. Suomeksi kirja ilmestyi WSOY:n kustantamana ja Anna-Liisa Laineen suomentamana vuonna 1968.

Agatha Christie on kirjoittanut monia muitakin dekkareita, joiden päähenkilönä esiintyy yleensä Hercule Poirot tai neiti Marple. Yleisin murhatapa näissä kirjoissa on myrkyttäminen. Hänen kirjojaan on myyty miljoonia kappaleita ja niitä on käännetty yli 40 kielelle.

Tässä kirjassa murhaa ratkoo neiti Marple ystävänsä Lucyn avustuksella. Marple on vanhahko älykäs nainen, joka on ratkonut useita rikoksia. Lucy on arvostettu taloudenhoitaja joka toimii Marplen silminä ja korvina Rutherford hallissa. Rouva McGillucuddy on ensimmäisen murhan silminnäkijä ja Marplen ystävä.

Emma Crackenthrore ja hänen isänsä asuvat Rutherford hallissa. Emma ja hänen veljensä Cedric, Harold ja Alfred perivät Rutherfordin heidän isänsä kuoltua yhdessä Alexanderin kanssa. Cedric on taiteilija ja Harold on liikemies. Perheen mustalammas on Alfred, hän joutuu aina ongelmiin. Sisaruksista vanhin, Edmund, kuoli sodassa ja perheen toinen tytär Edithkin on kuollut. Hänen miehensä herra Bryan ja poikansa Alexander vierailevat Rutherfordissa. Herra Crackenthroren vakituinen lääkäri on Quimper. Rouva Kidder on talon palvelija. Martine oli Edmundin kihlattu, häntä ei kukaan muu perheestä ole nähnyt. Lady Stoddart-West on Alexanderin ystävän äiti.

Kaikki epäillyt asuvat Rutherford hallin kartanossa tai liittyvät jotenkin siihen. Kartano on suuri ja vanhanaikainen ja siellä on paljon ulkorakennuksia, jota ei enää käytetä. Kartano sijaitsee lähellä Brackhamptonin asemaa. Sen ja Paddingtonin välillä liikutaan paljon murhan ajankohdan määrittämiseksi.

Rouva McGillucuddy näki viereisessä junassa tapahtuneen murhan tullessaan tapaamaan neiti Marplea. Marple alkaa selvittää tapausta ja huomasi junaradan kaartuvan juuri ennen Rutherford hallia. Siinä kohtaa ruumis luultavasti heitettiin junasta. Hän pyysi Lucya tarjoutumaan Rutherford halliin taloudenhoitajaksi ja pitämään silmät auki. Hän löysikin ratapenkereeltä palan turkista ja halvan puuterirasian. Pitkää aittaa tutkiessaan Lucy kiinnitti huomionsa huoneen perällä olevaan sarkofagiin. Avattuaan sen hän näki turkkiin pukeutuneen naisen ruumiin. Kukaan Rutherfordista ei tunnistanut tätä naista, mutta Emma alkoi epäillä että hän olisi Martine, jolta oli saannut kirjeen aikaisemmin. Muu perhe ei halunnut Emman kertovan kirjeistä poliisille, mutta Quimper kehoitti häntä kertomaan. Pian sen jälkeen Alexander löysi kirjekuoren joka oli osoitettu Martinelle ja tästä poliisi päätteli hänen olevan tämä kuollut nainen. Alexander lähti ystävänsä luokse harmistuneena ettei saanut jäädä tutkimaan murhaa.

Illalla päivällisen jälkeen Lucy huomasi kaikkien muiden sairastuneen ruuassa olleesta currysta, jota ei ollut itse syönyt. Quimperin tutkittua potilaat, hän tutki curryn ja löysi siitä arsenikkia. Hän antoi poliisien ymmärtää että joku perheenjäsen oli myrkyttänyt muut. Alfred kuoli myrkytykseen joten epäilykset kääntyivät muihin.Lady Stoddart-Westin kuuli Alexanderilta tapahtumista ja tuli tapaamaan Emmaa kertoakseen ettei ruumis voinut olla Martinen. Sillä hän oli Martine, eikä hän ollut koskaan kirjoittanut Emmalle. Seuraavaksi myrkytettiin Harold ja epäiltyjen määrä väheni. Marplen ja Rouva McGillucuddy tullessa teelle Rutherfordiin kaikki olivat paikalla. Marple esitti että voileivän palanen jäi hänen kurkkuunsa ja sai Quimperin kumartumaan puoleensa. Rouva McGillucuddy tunsi hänet heti. Quimper oli halunnut vaimostaan eroon ja kehittänyt juonen päästäkseen tästä, koska oli rakastunut Emmaan. Haroldin ja Alfredin hän oli murhannut kasvattaakseen Emman perintöä.

Murha tapahtuu yläluokkaisessa kartanossa, mikä on tyypillistä arvoitus dekkareille. Samoin kuin amatööri etsivä selvittämässä tapausta. Neiti Marple on perinteinen amatööri etsivä, joka ratkaisee sanaristikoita ja hoitaa puutarhaansa rikosten selvittämisen lomassa. Häntä ei heti luulisi älykkääksi etsiväksi. Kiehtovaa hänessä on se että hänen päättelynsä on niin aukotonta vaikkei hän ole ollut paikalla kuulemassa keskusteluja jossa totuus tulee esiin.